Hae
Kaaos vaatekaapissa

Miten meni kokeilu aamuihmisenä? ? Ja pieni kurkistus meidän kotisalille

Nonniih, koklasin tuota viime postauksessa saamaani ideaa: mitäs, jos olisinkin aamuihminen? Heti seuraavana aamuna heräsin siis ajoissa, ja haaveena oli, että hymyssä suin tekisin jotain terveellistä heti kärkeen ja päivä olisi mahtava! Aivan pakko olla, sillä niin monessa mainoksessakin näin on.

 

Todellisuus iski heti sitten kuitenkin kasvoille: raahauduin kahvinkeittoon ja ei tietoakaan siitä määrätietoisesta, iloisesti hyräilevästä ihmisestä..mihin lie se kadonnut… Olo olo kuin zombiella, joka oli jäänyt kaupan päälle vielä auton alle.

 

Tässä olotilassa siis pitäisi tehdä jotain tuottavaa/terveellistä? Kuppu kahvia ja jospa heräilisin… noup. Kahden kupin jälkeen tuojotan vielä ulos samaan pisteeseen, jota olen tuijottanut about 15min. Ei löydä herneet toisiaan… mitäs sitten piti tehdä? Jotain nopeasti imeytyvää aamupalaa ja liikkeelle… puuroa. Niinkuin joka aamu. Ei muistikuvaa tuosta tapahtumasta.

 

Sitten mietintää, että mitähän se liikunta olisi? Jos salille, saattaa tässä mielentilassa tapahtua onnettomuus..eli ei. Juoksumatto? Ei.. siinäkin voi tapahtua pahoja… lenkille? Turvallisin vaihtoehto.

 

Silmät solmussa sitten rämpimään lenkille, ja ihan aikuisten oikeasti: ei ollut tehot sinne päinkään, mitä saan aikaiseksi illemmalla. Tuli lyhyempi, ja hitaampi lenkki. Kun ajatus ei ollut mukana, niin hyöty oli aika laimea.

 

Kotiin tullessani suoraan pikatirsoille ja myöntämään: olen 100% iltaihminen. Tulipahan koklattua! Joskus se oma rytmi on vaan paras ja oma kroppa sen tietää… ehken, jos tuota takoisi pidemmän aikaa, niin siitä voisi jonkinlainen positiivinen juttu tulla…mutta toisaalta..kun näin on loppujen lopuksi hyvä, niin miksi pitäisi… tämä siis toteamuksena itselleni, kun tuota edellisessa tekstissä mietin. Ei kaikkea tarvitse muuttaa, jos on jo toimiva rytmi. ?

 

Tervetuloa meidän kotisalille ❤

 

Tänne ei ole muita päässytkään meidän lisäksemme. Tätä rakasta hikikoppia olemme rakentaneet pikku hiljaa ja kaikella rakkaudella. Se ei ole iso, eikä sen tarvitsekkaan olla. Kaikki tarpeellinen löytyy, ja miehen ideoinnin sekä käsityötaidon ansiosta hyvinkin toimiva paikka.

Jonkun mieleen ehken hankalaa olevinaan se, että joutuu enempi säätämään tankojen yms suhteen, mutta itse näen, että no prob. Ei kaiken tarvitse aina olla niin helposti saatavilla…eikä nuista siirtelyistä ole yhtään sen enenpiä vaivoja kuin tekemisen vaiva. Ja se taas ei ole vaiva ollenkaan. ?

 

Mutta, tästä kuvia:

 

Tuossa siis ulko- ovi ja näkyy vähän seinää, jossa hauislauta, vyö ja remmejä roikkuu. Itselläni menossa vuorosarjana penkki & face pull. Ja niinkuin näkyy, onnistuu aivan hienosti! Lisää rautaa joutui vaan lisäämään, tämä otettu siis lämppäri kiekalta.

 

 

Salin lämmitys ? ja vahvistettu penkki. Mies hitsasi Gymsticin penkkiin lisää rautaa ja teki turvaraudat itse. Vaihdettiin myös penkin yläosa leveämpään, itsetehtyyn penkkiin.

Reidet ja sääret, nekin onnistuu täysin tuossa.

 

Oven edessä näkyy miehen tekemä T- tankopaikka, hän väsäsi sen jostakin..hmm putken pätkästä ja jostain muuta…kätevä on.

 

 

Siitä hyvä Meadowns rowta alkaa kiskomaan myös.

 

 

Tuossa pattingista tehty kyykkyteline suojapuineen. Oikean pituuden saa laittamalla lautoja lissää/vähemmän alle. ? Selkäpenkki näkyy siellä sivussa myös. Oikealla näkyy hauistanko ja nyrkkeilysäkki. Tuo roikkuva juttu tangon takana on siis ylätalja. Säilytetään tuossa.

Vatsalihaslauta/penkki tms ? sana hukassa…mutta se juuri, niin tuossa edessä. Sen saa kätevästi sitten tuonne taakse pois tieltä, kun ei käytä enää.

Mies hioi sen niin, että se osa, joka ottaa lattiaan, on täysin samassa linjassa tuossa asennossa lattian kanssa. Ei heilu yhtään!

 

 

Tässä osa painosta, ne, mitä eniten tulee käytettyä. Käsipainoja on 4kpl, ja niitä, joisihn voi lisäillä siis rautaa. Ei mitään järkeä tänne sovittaa kiinteitä painoja, vaan näin saa siis juuri mitä haluaa ja pienellä tilalla.

 

Kaksi suoraa tankoa, yksi hauistanko.

 

Tilattuna ja tulossa: kaksi Iso- Arskan julistetta ? tuijottamaan, jotta rautaa tulee liikuteltua tarpeeksi…ok, mun idea ja jostain syystä vaan tuntuu siltä, että sellaiset tarvitaan.

Tasapenkki ja dippiteline tulossa Saksasta uutena nyt. Pitäisi olla viikon sisällä kotona turvassa. Ne siksi, että on helpompaa tehdä lantionnosto tangolla ja dippiteline on tosi monikäyttöinen, sekä menee näppärästi seinään kiinni, eikä vie tilaa paljon. Tuon tasapenkin saa turvaan tuohon stereoitten alle.

Ja juu, strereot. Joka nurkassa on kaiutin, joten äänentoisto on mieletön! ? Taas miehen intohimoa tuo audio. Hän on rakennellut kajareita yms aina, niin se oli tarkkaa suuntaamista..?

 

Eli, ihan pieneen tilaan saa todella toimivan salin. Eikä tarvitse käyttää niin paljon rahaa, kun voi tehdä itse.

 

mistä kaikki lähti?

 

Meillä tämä lähti ihan siitä, että välimatkat täällä ovat aika mukavat ensimmäiselle hyvälle salille.. ja kun näin on, että ei tule ajettua 30-40km/suunta 4krtaa/vko niin tämä oli kannattavaa tehdä. Eli siis tämä rakas paikka oli jo ennen korona- aikaa.

 

Nyt se vasta onkin rakas, kun kuntosalien aukiolot ovat välillä katkolla ja taas sitten ei. Voi heitä, yrittäjiä..ja heitä, jotka haluavat treenata…? Tsemppiä näihin aikoihin ja älkää antako periksi! Vaikkakin vaihtoehdot välillä ovat kotitreenit ja ulkoilu, niin kaipa tämä pirun ihmeaika jossain välissä loppuu… Ymmärrän ketutuksen kyllä. Jos jotain ideaa halajat niin laita kommenttia, jos vaikka keksitään jotain?

Itse en ala tekemään ohjelmia…noup. Kun omaan makuun pitäisi olla sekä opiskelut että kenttätyötä että niin suuri ammattitaito, että uskaltaisin ottaa sen vastuun…mutta ehken jotain sellaista, että mitä välineitä voisi hommailla ja järkevästi… kun ei oikeasti tarvita niin paljoa, että saa aika hyvin vapailla painoilla, renkailla yms jo hyvät treenit tehtyä.

 

Ja nyt voin iloisena todeta: dietti on lähtenyt eteenpäin! Hahaa…. huomaan sen vyötärön linjasta sekä selästä. Hahaaaaa kerran vielä!

 

Oma motivaatio saa boostia juuri näistä pienistä huomaamisista. Alkuun mennään siksi, että TIETÄÄ sen auttavan, mutta aika naama vääränä…sitten kun pienikin merkki siitä, että asia liikahtaa eteenpäin, tadaa! Sitten se kallistuu siihen, että nyt vaan täyttä höyryä, I can and I will! ?

 

Ja juu, ilme on…ja poseeraus on…? mutta vähän ujo fiilis vielä tän prokkiksen kanssa. Taas. Mutta mutta, tekemällä tästä selviää ja voisin seuraavaaksi vaikka availla tuota ruokahommelia omalta kohdaltani, sillä taitaa olla tapetilla näin uuden vuoden ja joulun jälkeen… ymmärrettävästi. Ja taas, muistutan, että en ole ammattilanen, mutta olen täydellisen ammatilaisen käsissä tekemisissäni, ja sitäkautta olen oppinut niin paljon! Ja samalla oppinut myös  varomaan kaikenlaisia ”pistetään pian pystyyn nettivalmennus, vaikka ei olisi mitään koulutusta”… ja vaikka olisi, niin jos lupaus on karista kilot 8ssa viikossa, niin noup. Ei ei ei….netti on nyt niiiiiin täynnä kaikenlaisia kursseja, että oikeasti kandee vähän googletella kokemuksia ja tsekkailla niitä taustoja…ettei käy kuin mulle: aineenvaihdunta otti damagea…

https://www.protrainer.fi/tuossa mun valmentajan linkki ihan siksi, että siellä on ilmaiseksikin tosi paljon infoa aiheen tiimoilta sekä kun niitä katsoo…luotettavaa sellaista. Ihan vinkkinä ❤

 

Nyt sitten olisikin kaffen aika, kauppaan ja päivän treeni: juoksumatto. Itse tapittelen tabletin kautta Disney+ ja tyttökullat ? He ovat vaan niin….ihania!

 

With love,

Maarit

Voisiko olla ihan mitä haluaa? Minäkuva etsinnässä

Näinkin keveästi sitten alkuun tämä vuosi ? Vaan, millainen haluaisit/haluaisin olla, millainen on minäkuva jota halajan/halajat? Millaista arkea kaipaan? Jos on jotain, mitä pitää muuttaa, miten pois siltä mukavuusalueelta, jonka olen luonut… mikä olisi se unelma- minä, jollaisena voisin nähdä itseni? ?

 

Olen tässä aikojen saatossa luonut tietyn mielikuvan sekä itselleni, että varmana myös muille itsestäni. Siitä olen pitänyt kiinni muuttamatta paljoakaan, vaikka ehken jossain alitajunnassa jotain halua olisi joihinkin asioihin.

 

Olen lukenut, että ihminen käyttää vain tietyn prosentin aivokapasiteetistaan….ja jonkin lukemani mukaan on myös syy, miksi ihminen ei voi käyttää koko kapasiteettia. Mutta veikkaan, että itse henk.koht en käytä kaikkea, mitä voisin käyttää…menen vain ikäänkuin virran mukana nyt, vanhoissa rutiineissa ja hajatelmissa, turvallisiksi havaituissa jutuissa.

 

Mitä nämä hajatelmat ja rutiinit, omat uskomukset itsestäni ovat? Millainen minäkuva on sisälläsi?

 

Omia näkemyksiäni itsestäni- oma minäkuva

 

  • Olen aina ollut tyyliltäni tällainen, en voi olla muuta koska…. olen jo antanut tämän kuvan kaikille. Ja tätä minulta odotetaan. Minäkuva perustuu siis johonkin vanhempaan kaavaani.

Eli, avataan vähän tätä. Nuoruudesta saakka olen luonut kuvaa itsestäni vahvana ihmisenä, jolla on kova huumorintaju. Ei se nyt ihan metsään mene, ja omaan kyllä äärimmäisen kaksimielisen huumorin ? Mutta! Olen myös käyttänyt sitä peittona tilanteissa, jossa olen kokenut loukkaantunvani joistain sanomisista, esimerkkinä.

 

Hyvin harvoin olen sanonut, että tuo muuten loukkasi, ei ollutkaan enää hauskaa. Olen kuitannut sen ”huumorilla” ja sitten itsekseni ottanut itseeni ja jopa parkunut asiaa. Uskoisin, että näitä on monella?

 

Miksi sitten näin? Hyvä kysymys. Syy on aika simppeli: en ehken ole odottanut itseltäni enempiä. Eli… kun olen ollut tällainen ja tätä odotetaan…joku voi vaikka suuttua, jos sanon poikkisanan.

 

?Korjausliike: olen enemmän kuin annan ymmärtää. Olen sen arvoinen, että voin myös ottaa nokkiini ja ennenkaikkea: olen tunteva, ajatteleva ja tarpeeksi hyvä yksilö siihen, että asetan ne rajat, joita en halua ylitettävän.

? Päivitetään ajatusmalli: Mitäpä, jos en olekaan ihan sellainen, minkä kuvan olen antanut.

 

minäkuvan päivittäminen ja unelma- minä

 

Tämä aihe on niin älyttömän laaja, että vetelen ajatusteni kanssa nyt suurempia linjoja vain.

 

Mutta, jos ja kun ajatusten pohjalla on ajatus: olen aina ollut tällainen, tykännyt näistä asioista ja vain haaveissani olen vaikka jotain muuta, niin silloinhan siellä on se pieni/suuri haave saavuttaa enempi.

 

Ja tämä ei missään nimessä nyt tarkoita, että uraa pitäisi muuttaa, kaikki uusiksi...vaan se voi olla ihan pieniä korjausliikkeitä, pieniä arkisia asioita, joita haluaa parannella.

 

Otetaan esimerkki omasta elämästäni, sillä se on ainoa, josta voin ammentaa esimerkkejä ☺

 

Olen aina ollut ilta- ihminen. Aina! Olen totaalisen parhaimmillani iltaisin, kaiken suhteen. Mutta, silti olen vähän kadehtinut heitä, jotka vaikkapa suht ajoissa saavat vaikkapa päivän urheilut tehtyä.

Itse valun aika myöhään tuonne meidän kotisalille/lenkille/juoksumatolle. Ja kuitenkin se on päivän aikana mielessä, että joku treeni tänään nyt sitten on, eli ”häiritsee” ikäänkuin taustalla. Ja voisin kuvitella, että se fiilis, kun päivä on aloitettu treenillä, on aikas mukava!

Eli asiahan olisi ookoo, jollen miettisi, että voisi olla mahtavaa saada aamusta asti aikaiseksi jotain ja ottaa energiaa treeneistä heti kärkeen.

Miksi en voisi olla sellainen pirteä ja aamu…tuo ei tarkoita kohdallani klo 8..? ihminen. Aamupäiväihminen?

 

Nyt olen tätä sen verran pohtinut, että ehken olisi jo aika antaa siis tuolle mahdollisuus. Tänään on jo sille myöhäistä, sillä istun ja näpyttelen läppäriä, kello on 13 ja kohta pitäisi ruokaa tehdä, apteekkiin ja kaupoille mennä ja sitten onkin ilta, ja treenit menevät väkisin sinne.

Mutta… jospa huomenna aloittaisin päiväni eri tavalla.

 

Unelmaminäni

 

Itseasiassa olin 3v takaperin aika lähellä sitä. Henkisesti vahvempi, tasapainoisempi ja myönnetään, kroppa oli sellaista mitä halusin. Nyt haluaisin korostaa sitä, että paino ei ole se juttu, joka määrittelee onnellisuuden. Mutta, se mikä ero nyt ja tuolloin on, että itselläni oli parempi olla kaikenkaikkiaan vähemmässä painossa.

 

 

Näissä kuvissa olin voittanut itseni monasti, tehnyt töitä tämän eteen ja kaikki tämä työ vaikutti myös siihen, miten näin henkisen vahvuuteni: ei ole esteitä sille, mitä haluan tehdä.

 

 

Samoin näkyy se rakkaus pukeutumiseen, jonka haluaisin takaisin.

 

 

Ja miksi sen menetin? Koska ikäänkuin antaessani periksi huonoille oloille, söin tunteisiin ja joka ainoa kuva muistutti minua tästä muutoksesta.

 

Nyt? Nyt olen siinä pisteessä, että olen löytänyt sen kipinän takaisin, jolla tuon muutoksen sain aikaiseksi. Muistan, millainen oli unelma- minäni ja mitä muutoksia sen eteen piti tehdä.

 

Ihmisen vahvuus on siis kyky tehdä asioille jotain, muuttaa rutiineja

 

Kun tuon löytää, hoksaa..sisäistää.. niin mikään..tai no, moni asia aukeaa. Ja tämä koskee mielestäni ihan mitä tahansa aihetta elämässä.

 

?Otetaan tuon edellisen lisäksi vielä yksi asia esille. Oma blogi ja oma some. Olen hakannut päätäni samaan mäntyyn jo pitkään. Kyllä, vieläkin rakastan meikkejä ja kauneuden hoitoa…mutta en ehken jaksa…olisiko tuo väärin jo sanottu..mutta nykyinen elämäntilanteeni ei vaan sovi sille, että laittaisin meikit joka päivä naamaan ja nappailisin kuvia.

 

Näitä ihania tilejä paljon, ja olisi ehken jo huijausta  omalta osaltani yrittää pitää sellaista yllä. Omassa arjessani sekä siinä intohimon lähteenä on enempi luonnollisuus (huulipunat ja kiillot poikkeuksena, ne ovat aina mukana) luonto, oma projektini takaisin unelma- minää ja omaan makuun sitä unelma- painoa, maalla asumisen ihanuudet ja pieninä murusina ihonhoito.

 

Ihonhoito on intohimoni, mutta jos siitä kirjoittaisin koko ajan…itsekin kyllästyisin.

 

Asia, minkä haluan tuoda taasen takaisin..on pukeutuminen ja vaatteet. Ne ovat niin rakkaita, ja saavat silmäni kirkastumaan! Nyt pitäisi vain saada se takaisin, että ”kehtaa” mennä kameran eteen. ?

 

 

Eli nämä ovat varmaankin blogini linjat tänävuonna myös. Kirjoitan siitä, miten elän ja koen, ja matkaani siis kohti minää. Herkkyyteni ajattelin taasen kääntää kohti vahvuutta.

 

Nyt toivon, että sait tästä kiinni, vaikka jonkin langanpätkän vaikka. Ja toivon, että voin antaa sinulle jotain tällä matkallani, jonka teen. Ehken inspistä, jonkin vinkin tms…

 

❤Joskus parhautta on hukata itsensä kunnolla, löytääksen taasen itsensä…kunnolla.❤

 

With love,

Maarit